Kimin salarakas haluaa nyt naimisiin!

On se seiska kyllä huippulehti. Kohumalli Valentinan haastattelu oli viime viikon seiskassa. Piti oikein ostaa lehti ja lukea koko juttu. Sitten selvisikim, että ne on "tapaillut" vuonna 2005, tai niin Valentina ainakin kertoo. Sehän on sitten ihan vanha juttu. Jos näin tosissaan on ollut, niin miksi siitä ei ole aikaisemmin ollut mitään mediassa. Luulisi, että joku nyt on jotain tietänyt ja olisi laittanut juttua eteenpäin. Tavallaan ei oikein vieläkään usko/tiedä mikä toi koko juttu oli. Tuntuu tosi harmilliselta ja tavallaan säälittää nyt Kimi ja Jenni aivan valtavasti, varmaan todella kiva lukea tälläisiä juttuja, ainakin Jennin osalta.

Trashion as fashion!

Miksi ostaa uutta kun vanhasta saa jotain vielä hienompaa. Trashion tulee sanoista Fashion ja trash, muoti ja roska liitetään yhteen, tuloksena on trashion. Trashionin tarkoituksena on kierrättää vanhoja vaatteita ja kaikkea, mitä voidaan ottaa uusio käyttöön. Vanhakin voi olla muodikasta ja ainakin paljon persoonallisempaa, kuin ketjumyymälöistä ostetut vaatteet. Ihmisiä kuvataan usein kaduilla, mitä erikoisemmissa vaatteissa (muotiblogit,mm. face hunter), jolloin he saavat itse kertoa, mistä ovat vaatteensa ostaneet tai tehneet. Monet tekevät löytöjö kirppareilta ja toiset taas laittavat mummon vanhan vintage- mekon päälle.

Serranon perheen Marcos Suomeen

Los Serranos eli toisinsanoen Serranon perhe on ollut vallattoman suosittu TV- sarja Suomessa viime kesästä lähtien. Sarjaa seurataan vieläkin viikonloppuisin uusintojen parissa. Serranon perheestä tuttu Marcos eli Fran Perea saapuu nyt Suomeen debytoimaan uutta levyään. Perea on kotimassaan Espanjassa varsinainen menestys, saa nähdä kuinka latinolevy pureutuu suomalaisten musiikkimakuun.

Maustetytöt mylläävät jälleen

Spice Girlsit oli tosi kova juttu 90- luvun loppupuolella. Olin itse silloin ala-asteella ja muistan kuinka fanitin kyseistä bändiä, meillä oli jopa koulussa kavereiden kanssa oma Spice Girls- tiimi. Sama porukka on tehnyt paluun ja aloittaa uuden 11 konsertin mittaisen kiertueensa Vancouverista. Tuntuu enemmänkin huvittavalta nähdä "tytöt", jotka nyt ovat jo todellakin naisia ja äitejä lavalla pikkuhepenissä. Spice Girlsien uusi biisi, mitäänsanomaton, headlines kertoo kaiken. Biisi on täyttä paskaa, eikä varmaan uppoa entisiin spaissari faneihinkaan. Bändin huhutaan nettoavan tulevasta kiertueestaan noin 10 miljoonaa puntaa per. tyttö, joten on siinä syytäkin lähteä keikkailemaan, kyllä lähtisin minäkin.
Tosin moni näyttää ihmettelevän miksi Mel C liittyi mukaan uuteen kiertueeseen, nainenhan tienasi kohtuu hyvin omilla soololevyillään. Jään innolla odottamaan tämän uuden "tourin" alkamista, joka alkaa Los Angelesista 7. joulukuuta.

Hollywood writer´s strike

Hollywood on pulassa. Maanantaina alkanut käsikirjoittajien lakko uhkaa nyt koko maailman elokuva ja TV- alaa. Monet TV- ohjemat saattavat loppua ja mitä todennäköisemmin loppuvatkin ainakin joksikin aikaa. Sarjat ja ohjelmat, joihin on tehty jo etukäteen huomattava määrä käsikirjoituksia tuotetaan, mutta sen sijaan ohjelmat kuten, Late night with Conan O´Brien, Late night show with David Letterman, The Daily show with Jon Stewart, The Colbert report jne ovat umpikujassa. Ohjelmien tekemiseen kun tarvitaan käsikirjoittajien vitsejä ja muita letkautuksia. Jos lakko tulee jatkumaan pitempään on mahdollista, että ihmiset eivät enää tule näkemään saippuaoopperoita. Lakko vaikuttaa välittömästi yli 200 000:nen ihmisen työntekoon , töitä ei ole.
Hollywoodissa pelätäänkin nyt turistien katoavan. San Fernando Valleyssa on jo huomattu lakon vaikutus, ravintoloiden ja muiden turistien suosimien paikkojen kannatus on laskenut jo 30:llä prosentilla aikaisemmasta.

Onneksi on Amsterdam!!!

Olen tunnettu laukkufriikki, laukkuja on aivan liikaa eikä niille löydy enää säilytystilaa, silti en pysty luopumaan yhdestäkään ostamastani laukusta. Voisin jo melkein tehdä omista laukuistani kollaasin. Siksi innostuinkin aiheesta, kun huomasin, että Amsterdamin uusin museo on nimeltään Hendrikje Museum of Bags and Purses, museosta löytyy yli 3500 käsilaukkua, kukkaroa ja matkalaukkua. Museon perustajalla Hendrikje Ivolla on läheinen suhde laukkuihin ja kukkaroihin. Laukkuja löytyy aina sukan muotoisesta puhelinta muistuttavaan laukkuun. Mielikuvituksella ei ole rajaa, tosin täytyy olla pokkaa kulkea rättisitikka kainalossaan.


Museosta puuttuu kuitenkin suomalaisille tuttu vyölaukku, joka oli ainakin 1980- luvulta 1990- luvun alkuun jokaisen suomalaisturistin asuste. Ensimmäinen näyttelylaukku ostettiin museoon 35 vuotta sitten, jolloin amstelveeniläinen antiikkikauppias Ivo osti pienen 1820- luvulta peräisin olevan käsilaukun. Laukku oli erikoisesti koristeltu kilpikonnankuorilla ja Englannista kotoisin. Museo sijaitsee keskelllä Amsterdamia, Herengracht- kadulla, talossa 573. Museossa on kahvio ja laukkupuoti, jos saa tietysti ostaa laukkuja, ja eikun kaikki Amsterdamiin laukkuostoksille!

Esseetehtävä

Viime viikon keskiviikko ei tule unohtumaan hetkessä, päivämäärä 7.11.2007 tullaan muistamaan surunpäivänä. Mitä tapahtui, saammeko koskaan tietää? Helsingin Sanomien Elämä ja terveyspalstalla kirjoitetaan (maanantaina 12.11. 2007) kollektiivisesta surusta, omaisen menettämisestä sekä surun yhteisöllisyyden uusista muodoista. Artikkelissaan, Yritetään yhdessä eteenpäin, Leena Sandström käsittelee Tuusulan koulutragediaa, joka koskettaa meitä Suomalaisia enemmän tai vähemmän. Suru ja järkytys ei kosketa vain yhtä paikkakuntaa, vaan laajemmin koko yhteisöä, toteaa Sandström. Suomessa on koettu samanlaista kollektiivista surua viimeksi, kun Konginkankaalla bussiturmassa menehtyi joukko nuoria tai vastaavasti Myyrmannin räjähdyksen tienoilla.

Turvallinen ja tuttu koulu muuttuikin yhtäkkiä oppilaiden ja opettajien painajaiseksi, oppilaan alettua riehumaan ase kädessä ympäri koulua. Tälläistä näkee yleensä vain elokuvissa. Jokelan koulusurmasta selvinneille arki alkaa valjeta, kouluun on palattava ja pelot on kohdattava. Useimpien on helppo samaistua uhreihin ja omaisiin, tämä olisi voinut sattua kenelle tahansa. Uhrien uskotaan olleen väärässä paikassa väärään aikaan, onko siis vain ollut tuurista kiinni, missä päin koulua on ampumahetkellä ollut?

Suuri menetys koskettaa meitä kaikkia, yhteisö pyrkii vahvistamaan siteitään ja luomaan yhteyttä uudelleen, kertoo sosiologian professori Anssi Peräkylä Helsingin yliopistosta. Jokainen ihminen kokee surun eri tavoin, ihmiset myös käsittelevät suruaan omin keinoin. Ihmisten tulee keskustella ja ajatella tapahtunutta, se on keino päästä tapahtuneesta yli ja siirtyä elämässä eteenpäin. Toiset keskustelevat asiasta läheisten ihmisten kanssa, kun taas joku turvautuu terveydenhoitajan, koulukuraattorin tai työterveyshoitajan juttusille. Surua ei pidä siirtää tulevaisuuteen, on oikein surra sinä hetkenä, siinä ajassa.

Ihminen ei usein koe näin suurta menetystä, mutta tässä tragediassa moni saattoi menettää useammankin ystävänsä. Isovanhempien kuolema on osa luonnollista kiertokulkua, ja itse koen sen osana elämää. Luonnonlain vastaisiksi kuolemiksi voidaan kutsua nuorten ihmisten äkillisiä kuolemia, tapaturmaiset kuolemantapaukset sekä täysin odottamattomat menetykset.

Ajat ovat muuttuneet ja sureminen on saanut uusia muotoja. Aiemmin massoittain ihmisiä otti osaa kansallisten merkkihenkilöiden hautajaisiin, psykoterapeutti Soili Poijola selittää. Teknologian kehittyminen on avannut uusia muotoja surun yhteisöllisyydelle. Jokainen voi purkaa järkytystään itselleen mieleisellä tavalla. Vertaistuki- yhteisöt ovat osa arkea hädässä, ja keskustelupalstoilta saa apua oman tuskansa lievittämiseen. Joukkotekstiviestit virtaavat maailmalla tapahtuvien katastrofien ja surmatöiden jälkeen. Näin tapahtui myös viime keskiviikko- iltana, puhelimeeni tulvi tekstiviestejä ja erilaisissa Internet- yhteisöpalveluissa kehotettiin hiljentymään ja sytyttämään kynttilä koulusurmassa menehtyneille. Jokaiselle löytyy nyt oma tapa surra ja kertoa menetyksestäään. Surra voi ja pitääkin, jotta voimme taas jatkaa eteenpäin.

Damn!

Hitto! Espoossa ollaan isänpäivää viettämässä ja monisteet unohtu Poriin., kaikki mitä tarvitsis nyt. Teen Esseen mahdollisimman pian ku saan vaan paperit käsiini.

Facebookin ihmeellinen vetovoima

Kuukausi sitten en olisi uskonut ikinä törmääväni vanhoihin esikoulukavereihini netissä, sitten löysin Facebookin ja vanhoja tuttuja alkoi satamaan kuin sieniä sateella. Addiktio oli valmis alkamaan. Etsin vanhoja koulukavereita, työkavereita ja muita tuttuja päivät pitkät. Saatoin "hengailla" Facebookissa yömyöhään asti, kunnes lopulta silmät eivät enää pysyneet auki. Oli kiva lisäillä kaikkia erilaisia toimintoja omaan profiiliin. En ikimaailmassa kuvitellut, että jäisin johonkin palvelimeen, internet- yhteisösivustoon näin koukkuun. Oli jo kynnys itsessään laittaa oma kuva Facebookiin, enhän ikinä ennen ole ollut IRC- galleriassa tai missään muualla. Lopulta kuitenkin huomasin, kuinka helppoa on pitää yhteyttä ystäviin Facebookin kautta, siinä on jotain paljon mielekkäämpää kuin sähköpostin lähettämisessä. Luulin jo päässeeni pahimmasta riippuvuusvaiheestani irti, riitti että kävin katsomassa kerran pari päivässä, josko olen saanut uusi ystäviä tai viestejä. Kunnes pari päivää sitten lisäsin profiiliini Fluff friendsin, oman fluffini nimi on Hector viktor. Fluff friends on ikään kuin oma lemmikki, valikoimasta löytyy norsua, sammakkoa, tiikeriä ja ties mitä kaikkea. Oman fluffin voi nimetä ja facebook- kaverit voivat ruokkia sitä tai vaikkapa haastaa sen kilpailuun. Taas olen koukussa.

Spruta Britney is back!

Britney Spears on pysynyt mediassa pitkälti erilaisten toilailujensa takia. Kaikkihan muistavat kauniin, nuoren Britneyn, joka oli jokaisen nuoren suosikki 2000- luvun alussa. Britney meni naimisiin tanssijansa Kevin Federlinen kanssa ja pari sai kaksi poikaa. Suhde ei kuitenkaan ollut kovin vakaa ja kestävä, pari erosikin oltuuaan yhdessä muutaman vuoden verran. Huhut kuitenkin kiertävät, että he olisivat jälleen yhdessä ja haluaisivat korjata avioliittonsa rippeet.

Spears on tehnyt comebackin uudella biisillään Gimme more. Amerikkalaiset kriitikot ovat mielestäni ylistäneet uutta levyä ja ovat vakuuttuneita siitä, että Britney on jälleen mukana pelissä. Suomalainen Helsingin Sanomien NYT- liite on eri mieltä:" uuvuttavan odetunlainen perusdiskojen tanssilevy ja tuottajien temmellyskenttä."
Gimme more kipaleen musiikkivideo on kuitenkin herättänyt pahennusta jopa jenkkilässä. Kahden lapsen yksinhuoltajaäiti Spears esiintyy videollaan ilman rihmankiertämää. Videota onkin jouduttu sensuroimaan, jotta se voidaan laittaa pyörimään musiikkikanaville. Spearsin tavat eivät ole nähtävästi muuttuneet, mitä vähemmän vaatteita,sen parempi. Seksi myy ja sen avulla päästään taas otsikoihin. Harmittaa vain niiden kahden pikkupojan puolesta, millainen se äiti on.

Face Hunter

Olen seurannut muotiblogeja muutaman vuoden verran ja nyt niistä olisi tarkoitus jopa tehdä kandiseminaarityö. Kiinnostuin ekaa kertaa muotiblogeista, kun asustelin kaverin luona Tukholmassa. Löysin silloin parin paikallisen muoti- intoilijan blogin ja aloin seuraamaan niitä säännöllisesti. Pian sen jälkeen löysin Face Hunterin blogin. Face Hunteria voidaan kutsua muotiblogien isäksi ja etenkin hän on varmasti vaikuttanut kyseisen ilmiön kasvuun. Yvan Rodic , face hunter -blogin perustaja aloitti valokuvaamisen harrastupohjalta.
Yvan kuvasi ihmisiä kaduilla ja erilaisissa juhlissa. Lopulta hän päätti kasata teoksensa kaikkien saataville ja laittoi pystyyn oman muotiblogin, joka on nyt varmasti yksi seuratuimmista blogeista. Harrastuspohjalta alkanut touhu on kasvanut bisnekseksi Yvan kuvaa nykyään monille lehdille muotijuttuja sekä kuvaa myös catwalkilla. Lähetin viime keväänä miehelle mailia, jotta olisin voinut haastatella häntä, sain myöntävän vastauksen, mutta lopulta hän ei kuitenkaan vastannut mailiini. En ole vieläkään luopunut ajatuksesta haastatella häntä jonakin päivänä. Yvanin blogista saa hyviä ideoita omaan pukeutumiseen, eikä ole mitään niin siistiä kuin katsoa tavallisia ihmisiä makeissa vaatteissa, kerrankin näin päin.

Jokelan koulusurma

Huh, huh!

Eilen tapahtui jotain, mitä en olisi ikinä uskonut tapahtuvan suomessa, tai ainakaan lähitulevaisuudessa.
Tuusulassa, Jokelan koulukeskuksessa abituriennti sekosi ja ampui koulun rehtorin ja kuusi oppilasta.
Tälläistä voi tapahtua vain jenkeissä, niin olen ainakin uskonut. No nyt se on tapahtunut tällä meilläkin.
Tuntuu, että koko tämän syksyn ajan olemme saaneet lukea iltapäivälehdistä kuinka huonosti me suomalaiset voimme. Isoveli surmasi kaksi nuorempaa sisarustaan, sitten vain vähän ajankuluttua tapahtui tämä, suurin koulusurma suomessa. Eillinen ilta menikin uutisia katsoessa. Lehdet tulevat varmasti riepottelemaan tätäkin uutista vielä hyvin pitkään. Joka päivä omaiset saavat lukea lehdistä tapahtuneesta, eikä tilanne varmaan tule muuttumaan. Tekisikin mieli tietää iloitsevatko iltapäivälehdet huikeista myyntiluvuista ja vai ovatko he kenties todella pahoillaan tapahtuneesta. En todella ymmärrä, mitä tämän nuorukaisen päässä liikkui, jotta hän kykeni tekemään jotakin tälläistä. Mutta kuten hän itse sanoi:"älkää syyttäkö perhettäni" . Uskon että pojan vanhemmilla eikä perhesuhteilla ollut mitään osuutta asiaan ja varmasti asia sattuu myös pojan vanhempii ja pikkuveljeen, oliko heillä mitään aavistusta, että jotain tälläistä tulisi tapahtumaan? ei varmasti..

Helkkarin ruotsalaiset!

Olen koko ikäni rakastanut Ruotsia. Kulttuuri ja ihmiset siellä ovat, ah, niin ihania. Mulla on aina jotenkin ollut erityinen suhde koko maahan, siellä on sukulaisia ja muita kavereita, varmaan sen takia tunnen erityisesti hirveetä vetoa sinne päin. No kaikki ei ole aina ymmärtäneet tätä mun Ruotsi juttua ja mä ymmärrän niitä.
Ruotsia ja Suomea verrataan aina toisiinsa. Me haluttais olla parempia kuin ruotsalaiset tai edes samanarvoisia. Ruotsalaiset pystyy haukkumaan meitä mennen tullen, mutta kun me suomalaiset koitamme sanoa jotakin takaisin niin ruotsalaisilla tuntuu aina olevan parempi puolustus. Kyllä täältä suomestakin tulee hyviä bändejä, makeita vaatemerkkejä ja niin edelleen, mutta miks ruotslaiset vaan osaa tehdä kaiken näyttävämmin?!

Halloween

Halloweenia juhlittiin vajaa viikko sitten riehakkaissa merkeissä, mutta en vieläkään ymmärrä ,missä vaiheessa me suomalaiset aloimme juhlimaan Halloweenia muiden juhlien tapaan. Ensimmäiset muistikuvani Halloweenistä ovat parin vuoden takaa, jolloin päädyin Espoossa paikalliseen räkälään ja ihmettelin kun kaikki olivat pukeutuneet. En ollut nähnyt mitään vastaavaa aikaisemmin.
Halloween on perinteisesti ollut amerikkalaisten juhla, nyt näyttää siltä että se on todella rantautunut lopullisesti myös tänne. Halloween- krääsä löytyy nyt kaupoista aivan yhtä paljon, kuin jouluunkiin liittyvää tavaraa. En oikein tiedä mitä mieltä olen tästä koko juhlasta, ihan kiva, mutta toisaalta jotenkin vain niin amerikkalaista.

Costa del Civenlahti

Costa del Civenlahti
Ohjaus: Taito Kawata ja Juho Konstig
Pääosissa: Markus Uotinen, Ville Peltola, Panu Pekkala, Tomi Sundberg, Moriz Wikström, Tuomas Malme, Simo Romo, Tapio Teerikangas, Tinette Pynnönen, Noora Mattila, Jarmo Liljander.
Valmistusvuosi: 2006
Valmistusmaa: Suomi
Kesto: 76min.
Genre:
Komedia, dokumentti


Mitä tapahtuu kun humaltunut kaveriporukka lähtee kuvitteelliselle Etelänmatkalle ? Yksi lähtee vaimoa etsimään, toinen lähtee sydänsurujen saattelemana ja kolmannella ei ole hajuakaan mihin on ryhtymässä. Costa del Civenlahti kääntää massaturismin asetelman nurin ja lavastaa Kanarian lomakohteen Kivenlahden edustalle Suvisaaristoon. Lomamatka saarella etenee lähinnä improvisaation ja dokumentin tavoin. Lomailijat jaetaan kahteen ryhmään ja niin alkaa pudotuskilpailu siitä, kenen loma tulee olemaan pisin ja kuka valitaan vuoden parhaaksi matkakumppaniksi. Joukkueet La Rameras sekä El Vego kilpailevat hupaisien leikkien ja erilaisten tehtävien kautta toinen toisiaan vastaan, milloin kilpaillaan parhaasta tanssikoreografiasta, milloin parhaasta uimarista ja kenellä säilyy sisustustaju telttaa kasatessa. Kilpailussa hävinneestä joukkueesta aina yhden matka päättyy ulosäänestykseen, loput saarelle jääneistä jatkavat lomailua.

80- luvun lopulla massaturismin vallatessa maailmaa Suomesta lähdettiin Etelään, useimmiten kohteina olivat välimeren maat tai Kanarian saaret. Elokuvan kolme eri kerronnan tasoa yhdistävät matkailuun liittyviä faktoja, improvisioituja osioita ja matkailijoiden henkilökuvia. Elokuvassa perehdytään matkustamisen syvimpään olemukseen ja pohditaan kuinka suomalaisten suosikkilomakohde Espanja tienaa turismilla. Matkalla olemme kaikki hetken onnellisia, mutta kuinka käy kun palaamme taas arkeen ja pimeyteen keskelle kaamosta. Elokuvan juontaja Niklas Uotinen kehottaa miettimään matkustamistamme; "mitä uskomme saavuttavamme matkustamisella, olemmeko kaikki vain näyttelijöitä maailman eri kolkissa eri aikoina?"

Elokuva pohjautuu amerikkalaisen Survivors (selviytyjät) sarjan- formaattiin. Kuka on vahvin ja selviää. Costa del Civenlahti puree ivallisesti. Tosin samaisen porukan tekemä ensimmäinen elokuva Kivenlahti Robinson (2005), oli vielä selvemmin parodiaa jenkkiformaatista sekä suomalaisesta Robinsonista. Pojat ovat kertoneet saaneensa inspiraationsa juuri kyseisistä ohjelmista. Seuraavaksi luvassa on kuulemma poikien oma versio Pelkokertoimesta, jonka nimeksi kaavaillaan vitutuskerrointa näin suomalaisittain.

Elokuvassa ei ole varsinaista juonta, mikä tekee siitä osittain hieman liian yksitoikkoisen. Inside- läpät eivät välttämättä aukea katsojille, eikä elokuva varmasti ole yhtä hauskaa katsottavaa, jos ei tunne päärooleissa riehuvia nuorukaisia. Suomalaisia turisteja pilkataan ulkomailla tänäkin päivänä, emme välttämättä ole enää niitä Umbron- verkkareihin pukeutuneita kuppikuntalaisia, mutta aidon humalanhakuisen suomalaisen tunnistaa missä tahansa. Kaikki se mitä emme tee kotona, teemme sen lomallamme. Lomalla olemme täysin estottomia. Costa del Civenlahti eläytyy ihanasti massaturismin hurmokseen.

Elokuva on talkootyöllä toteutettu ja se on ensimmäinen lajiaan Annetaan hyvän kiertää- projekti. Elokuva ei ole varsinaisesti elokuvatuotantoon tehty, mutta siitä saa ostettua netin kautta muutamista paikoista. Elokuvasta nousee esiin ystävyys ja hauskanpito, huomaa että monet tekijöistä työskentelevät taiteellisilla aloilla ja heitä yhdistää yhteinen "harrastus" ,elokuvien tekeminen. Costa del Civenlahdesta kumpuaa mahtavia soundeja, varsinainen musiikkinautinto musiikista pitäville. Ohjaaja- tuottaja Taito Kawatan musiikki ei jätä minua tässäkään teoksessa kylmäksi, vaan saa minut haaveilemaan matkasta tuntemattomaan.